Lähdin perjantai-iltana Joonan kanssa rukoilemaan sairaiden puolesta Tampereen keskustaan. Alku oli aika kankeaa. Yli tunnin ajan yritimme löytää ihmisiä, joiden puolesta saisi rukoilla, mutta huonolla menestyksellä. Illat alkavat olla jo pimeitä ja onhan se vähän epäilyttävää, kun kaksi hiipparia tulee kysymään, että sattuuko mihinkään.
Lopulta tulimme erään nuorisokahvilan lähistölle. Siellä oli 20-30 teiniä ja meteli oli melkoinen. Yksi roiskutti pullosta cokista ilmaan ja toiset juoksivat karkuun. Menimme juttelemaan kolmelle pojalle, jotka istuivat paikoillaan. Kerroimme heille, miksi olemme liikenteessä. Kaksi pojista sanoi olevansa muslimeja, mutta kerroimme, että rukoilemme kyllä ihan kaikkien ihmisten puolesta uskonnosta riippumatta. Jeesus haluaa ilmaista itsensä jokaiselle ihmiselle.
Paikalle tuli neljäs poika, joka oli toisen muslimin pikkuveli. Hänellä oli isovarvas kipeä, koska oli käyttänyt liian pieniä kenkiä. Joona sanoi voivansa rukoilla, että kipu lähtisi pois. He suostuivat, mutta meteli ympärillä oli niin kauhea, että heidän oli pakko huutaa ”Olkaa nyt HILJAA!”
, että saivat toiset rauhoittumaan. Huuto herätti muiden mielenkiinnon ja porukkaa lappasi paikalle. Joona rukoili lyhyesti ja pojan isovarvas parantui!
Kun paikalle tulleet muut nuoret tajusivat pojan varpaan parantuneen‚ hekin tulivat esittelemään omia vaivojaan. Parantuneen pojan isoveli yritti silloin jostain syystä saada meidät lähtemään pois. Muut nuoret tulivat kuitenkin suurella innolla pyytämään apua vaivoihinsa ja oikein kiilasivat siihen väliin. Joona rukoili erään tytön puolesta, jolla oli nilkka kipeä, ja sekin parantui! Yksi poika vaatimalla vaati minua rukoilemaan, että kipu lähtisi pois jalastaan, jonka oli loukannut futiksessa. Lyhyt rukous ja kipu hävisi. Poika ei sanonut mitään, vaan lähti juoksemaan kovaa vauhtia ja hyppi edestakaisin! Hänen kaverinsa tuli ja sanoi: ”Katso nyt – tuolla se juoksee ja on tosi iloinen.”
Vähän ajan päästä poika tuli myös itse kiittämään oikein kädestä pitäen.
Kiertelimme alueella ja jututimme nuoria. Hetken päästä luoksemme tuli tyttö, jolla oli käsi todella kipeä. Hän oli hetki sitten kolhinut sen johonkin, eikä pystynyt taivuttaa sitä kovan kivun takia. Joku kaveri kävi tökkäisemässä kättä ja tyttö huusi, koska käsi oli niin kipeä. Rukoilin kerran, mutta kipu ei heti lähtenyt. Toinen lyhyt rukous ja nyt tyttö pystyi taivuttamaan kättä. Hän oli ihmeissään ja sanoi, että tunsi lämpöä kädessään. Rukoilin vielä kolmannen kerran, koska vielä oli ihan pientä kipua, kun käden taivutti kokonaan. Taas hän tunsi lämpöä ja loputkin kivusta lähti! Tyttö oli aivan pihalla tapahtuneesta, mutta leveä hymy kasvoillaan. Vierestä seuranneet kaverit kiroilivat ihmeissään.
Mahtavaa oli katsella, kun tyttö todisti kavereilleen kätensä parantumisesta sitä mukaa kun heitä tuli paikalle ihmettelemään. Yksi heistä sanoi, että olemme pelottavia, ja otti pari askelta taaksepäin. Yritimme parhaamme mukaan saada nuoret tajuamaan, ettei kyse ole meistä vaan Jeesuksesta, joka elää ja rakastaa heitä. Kysyin myöhemmin tytöltä, että uskooko hän Jumalaan. ”Nyt uskon”
oli vastaus.
Tämän jälkeen parantui vielä yhden pojan jalka, joka myös oli saanut osumaa futiksessa. Kaikki tämä tapahtui todella nopeasti, ja nuoret sinkoilivat sinne tänne. He olivat melkoisen levottomia, mutta samalla niin aitoja. Hienoa oli myös, että jopa se poika, joka alussa yritti estellä meitä, tuli lopuksi kättelemään ja kiittämään, että rukoilimme hänen ystäviensä puolesta. Paras ilta tähän mennessä! Kiitos Jeesus!