Suunnattiin Tampereen keskustaan ja tavattiin kolme nuorta: kaksi tyttöä ja yksi poika. Kyseltiin, onko heillä jotain kipua tai vaivaa, josta haluavat parantua. Vastaanotto ei ollut kovin myönteinen. Yksi tytöistä pyöritteli silmiään eikä halunnut rukousta, vaikka selässä oli ollut vaivoja. ”Eiköhän me pärjätä ihan särkylääkkeillä.”
Myös pojalla oli ollut selkävaivoja. Yllättäen poika antoikin tarkistaa, onko hänen jaloissaan pituuseroa. Eroa oli selvästi ja sain luvan rukoilla. Jalka kasvoi Jeesuksen nimessä ja tytöt näkivät sen aivan vierestä.
Tämä ihme avasi tilanteen ja heillä muuttui ääni kellossa. Toisella tytöllä ei ollut jalkojen pituudessa eroa, mutta hän halusi kasvaa pituutta. Käskin ensin toista jalkaa pitenemään Jeesuksen nimessä, sitten toista. Jalat pitenivät yksi kerrallaan, yhteensä noin sentin verran. Hän halusi kasvaa vielä lisää ja antoi puhelimensa kaverilleen, joka videoi tilanteen. Kasvua tuli uudestaan noin sentin verran.
Tällainen toiminta saattaa jonkun mielestä olla täysin tarpeetonta. Nämä nuoret saivat kuitenkin kokea Jumalan voiman, jota he eivät voi kiistää. He tunsivat jalan pitenemisen venymisenä tai nytkähdyksenä. Tyttö, joka aluksi pyöritteli silmiään, kuunteli nyt silmät pyöreinä, kun kerroin ilosanomaa Jeesuksesta. Skeptisyys ja ylimielisyys hävisivät hetkessä. Nihkeä ja kielteinen ilmapiiri muuttui erittäin avoimeksi. Kuinka mahtavaa, että sain osoittaa heille Jeesuksen nimen voiman! Olen muuten törmännyt heihin tämän jälkeen ja he ovat ottaneet minut aina iloisesti vastaan.
Sitten tapasimme mukavan teinipariskunnan, joka on tullut meille jo aika tutuksi, koska ollaan niin moneen kertaa tavattu kaduilla. Molemmat heistä ovat parantuneet joskus aiemmin. Tytön jalka ja käsi parantui yli vuosi sitten, ja vieläkin hän muistaa sen. Hän tietää myös, että parantaja en ollut minä, vaan Jeesus Kristus. Nyt poika pyysi rukoilemaan, että hän pääsisi eroon tupakasta. Tyttö taas toivoi, että he pysyisivät ikuisesti yhdessä. Siunasin heitä molempia ja julistin Jumalan johdatusta heidän elämäänsä.
Paikalle tuli pari nuorta lisää. Hekin halusivat apua tupakoinnin lopettamiseen. Toinen kertoi unelmoivansa räppiartistin urasta ja antoi pienen näytteen taidoistaan kaverinsa beatboxauksen tahtiin. He halusivat myös tuntea Jumalan läsnäoloa. Pyysin Pyhää Henkeä koskettamaan heitä ja molemmat tunsivat lämpöä rintakehässään. Toisen reaktio oli mahtavan spontaani ja aito, kun hän tunsi Jumalan Hengen kosketuksen.
Myöhemmin illalla näin miehen kävelevän kepeillä. Sain rukoilla ja kipu helpotti hieman, muttei kokonaan. Sen jälkeen hänen kaverinsa halusi rukousta, koska hän oli kärsinyt masennuksesta ja kokenut lapsuudessaan hylkäämisen, josta oli tullut sisäisiä haavoja. Rukoilin ja pyysin Jumalaa osoittamaan, miten paljon Hän rakastaa tätä miestä, ja parantamaan hylkäämiskokemuksen haavat. Käskin hylätyksi tulemisen pelkoa sekä masennuksen henkeä lähtemään Jeesuksen nimessä.
Rukouksen aikana miehelle tuli hyvä ja kevyt olo. Jatkoin ja pyysin Jumalaa osoittamaan läsnäolonsa ja rakkautensa. Mies alkoi hymyillä ja nosti kasvonsa kohti taivasta. Lopulta mies alkoi nauraa ääneen, kun hänen oli niin hyvä olla! Jumalan läsnäoloa ei voita mikään!
Annoimme miehelle Raamatun. Tämän jälkeen olen pari kertaa ”sattumalta” nähnyt miehen kaupungilla ja saanut rukoilla hänen puolestaan uudestaan.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.” –JeesusMatt.11:28-30