Tänään oltiin liikenteessä Tampereen keskustassa kuuden henkilön voimin, osa heistä ensikertalaisia. Ennen lähtöä rukoiltiin ja Benjamin sai tiedonsanan (tai oikeastaan kuvan) sinisestä lippiksestä. Joskus Jumala voi antaa etukäteen jonkun asian, joka kannattaa pitää mielessä, koska sen kautta voi tapahtua jotain siistiä.

Ensin mentiin Koskikeskukseen. Sieltä löydettiin ehkä viiden nuoren porukka istuskelemassa. Kun kyseltiin vaivoista, yksi tyttö kertoi polvensa olevan kipeä, ja että vaivan huomaa, kun jalkaa taivuttaa. Hän ei ensin meinannut antaa lupaa rukoilla, mutta suostui lopulta, kun ymmärsi ettei hänen itse tarvitse uskoa. Hän sanoi olevansa ateisti. Sini rukoili ensin kerran, mutta muutosta ei näyttänyt tapahtuvan. Sitten toisen kerran, mutta edelleen tytön ilmeestä näki, että sattuu pahasti, kun jalkaa taivuttaa.

Jos heti ei näytä tapahtuvan mitään, saattaa tulla houkutus luovuttaa. Ei kuitenkaan kannata lopettaa, vaan rukoilla niin monta kertaa kuin henkilö antaa luvan. On hyvä rukoilla lyhyitä käskyrukouksia (esimerkiksi ”Jeesuksen nimessä, polvi, parane”), jotta ehtii tarvittaessa rukoilla monta kertaa. Rohkeutta antaa sen ymmärtäminen, että Jumalan tahto on aina parantaa, koska Jeesus on jo kantanut ihmisten kivut ja sairaudet meidän puolestamme. Tämä on armoa, ja siksi kuka tahansa voi parantua!

Onneksi Sini sai luvan käskeä kipua lähtemään vielä kolmannen kerran. Silloin kipu hävisi polvesta kokonaan! Tyttö taivutteli jalkaa ja käveli pienen kierroksen, eikä vaivaa enää löytynyt. Hän oli tietysti ateistina todella ihmeissään. Tästä aukesi hyvä keskustelu ja moni sai kuulla Jeesuksesta. Sitä on muuten tosi tärkeä painottaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan synnin orjuudesta. Se on se todellinen vapaus, johon Jumalan poika tuli meidät vapauttamaan. Evankeliumi on paljon enemmän kuin pelkästään syntien anteeksisaaminen tai sairaiden parantaminen.

Tässä samassa porukassa yksi poika sanoi meidän olevan tosi rohkeita, kun teemme tällaista. Hän kertoi olevansa agnostikko, hän ei usko Jumalan olemassa oloon, muttei toisaalta sitä kielläkkään. Kysyin, haluaisiko hän tuntea Jumalan läsnäoloa. Otin häntä kädestä kiinni ja rukoilin. Hän koki jotain sellaista, mihin verrattavaa on kokenut elämänsä aikana vain ehkä kerran tai kahdesti. Huomasin hänen silmiensä kostuneen.

Lähdimme Koskikeskuksesta kiertelemään katuja. Coffee Housen kohdalla Joni huomasi, että sisällä istui porukka ulkomaalaisia kahvilla. Pöydällä oli sininen lippis – juuri oikean värinen, sanoi Benjamin! Mentiin Benjaminin kanssa kahdestaan sisälle ja kyseltiin, onko heillä jotain vaivoja. Yhdellä oli selkärangassa / niskassa ollut jokin vaiva kahden vuoden ajan. Hän tunsi kipua päätä kääntäessä. Benjamin rukoili lyhyesti ja vaiva parantui heti! Kerroimme heille, että Jeesus paransi hänet. Siinä oli muistaakseni viisi henkilöä saman pöydän ääressä näkemässä tämän. Luultavasti ainakin osa heistä oli muslimeja.

Mahtavaa, kun Jumala näytti etukäteen tuon sinisen lippiksen! Ilman sitä emme olisi ikinä menneet sisälle kahvilaan, koska normaalisti meillä ei ole tapana hyökätä häiritsemään toisten kahvittelua.

Kaikki lukemasi on mahdollista sinullekin, jos olet Jumalan lapsi. Jokainen Jeesuksen seuraaja on kutsuttu yliluonnolliseen elämään. Pyhä Henki asuu sinussa ja tekee mahdolliseksi kaiken tämän, ja paljon enemmän! Kaikki kunnia Jeesukselle Kristukselle, jossa meidät on luotu uudeksi ihmiseksi.