Kello on 14:10 lämpimänä sunnuntaipäivänä, kun hyppäämme ulos bussista Tampereen keskustassa. Tätä ollaan pitkään odotettu. Markus, uusi ystävämme Rovaniemeltä saapui opastamaan minua ja vaimoani katurukoilussa. Hän on harrastanut kaduilla ihmisten kohtaamista useita kuukausia, joten kyseessä on jo vanha tekijä. Hän on nähnyt ihmisten parantuvan monista eri vaivoista.
Kaduilla ihmisten puolesta rukoileminen on monelle hyvin jännittävää puuhaa. Jo pelkästään tuntemattomien ihmisten kohtaaminen voi tuntua liian pelottavalta. Siksi kannattaa pyytää joku kokeneempi opastamaan. Hän voi hoitaa keskustelun avaamisen ja muutenkin näyttää mallia. ”Seuraa minua niin kuin minä seuraan Kristusta”
sanoi Paavalikin (1.Kor.11:1 vapaasti kääntäen).
Täytyy myöntää, että aikamoinen jännitys oli päällä, kun lähdettiin liikkeelle. Kuitenkin Markuksen rauhallinen ja rento ote alkoi pikku hiljaa tarttua meihinkin. Kuljimme hänen kanssaan ja seurasimme, miten hän avaa keskustelun.
”Moi! Mulla ois yks kysymys. Onks teillä mahdollisesti jotain kipua tai sairautta?”
kuului sanat puiston nurmikolla loikoileville ihmisille. Ei kyllä kukaan osannut odottaa tuollaista kysymystä! Hauskaa oli katsella ihmisten reaktioita. Toiset olivat hieman kiusaantuneita ja toiset katsoivat silmät pyöreinä, että mitäs tässä nyt oikein ajetaan takaa. Monet sanovatkin heti, että ”Ei oo kyllä mitään vaivoja”
, vaikka jotain olisikin, koska ovat niin hämmentyneitä oudosta kysymyksestä. Silloin kannattaa vähän valaista asiaa: ”Me ollaan Jeesuksen seuraajia ja lähdettiin rukoileen sairaiden puolesta.”
Heti alussa kohdattiin mies, joka kertoi haluavansa eroon alkoholista. Hetken aikaa juteltiin siinä ja sitten Markus rukoili miehen puolesta ja rohkaisi häntä: ”Sun elämällä on tarkoitus.”
Mies oli selvästi liikuttunut. Jumalalle kukaan ei ole arvoton, vaan itse asiassa jalokivi, jonka puolesta kannattaa jopa kuolla. Tilanteessa oli ihmeellinen rauhan ilmapiiri.
Sitten löydettiin puistonpenkeillä juopotteleva porukka ja sieltä mies nimeltään Mika, jonka polvessa oli vikaa. Kuulemma rahisee ja poksuu kävellessä. Kysyttiin, että saadaanko rukoilla ja Markus laittoi minut rukoilemaan. Mites se menikään? ”He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.”Mark.16:17-18
Ei muuta kuin käsi polvelle ja lyhyt käskyrukous Jeesuksen nimessä, että polvi tulisi terveeksi. Mika kokeili polvea, mutta se tuntui edelleen samalta. Markus käski rukoilla uudestaan. Laitoin käden taas polvelle ja rukoilin samaan tyyliin. Tunsin kaksi raksahdusta polvessa. Mitä ihmettä juuri tapahtui? Mika kokeili polvea uudestaan ja hymy huulilla ihmetteli, ettei rahise enää! MAHTAVAA JEESUS! Sanat eivät riitä kuvaamaan, miltä tuntuu nähdä ihmisen parantuvan oman rukouksen kautta.
Polven parantumisen jälkeen tilanne puistonpenkeillä avautui ihan eri tavalla, ja juttelimme pitkään myös muiden miesten kanssa. Hekin halusivat nyt rukousta eri asioiden puolesta. Miehet olivat vaihtelevassa kunnossa. Mukana oli myös 21-vuotias mies, joka edellispäivänä oli miltei kuollut, koska oli vetänyt liikaa aineita. Hän halusi rukousta elämänsä puolesta. Keskustelun ohessa huomasin Mikan moneen kertaan kokeilevan polvea ja aina toteavan sen olevan nyt kunnossa. En meinaa uskoa todeksi, että ensimmäinen parantuminen tapahtui näin nopeasti!
Myöhemmin myös vaimoni pääsi rukoilemaan erään nuoren miehen puolesta, jolla oli mahavaivoja. Lyhyt rukous ja olo helpotti! Rennon oloinen tyyppi repesi nauruun, kun tajusi turvonneen mahansa parantuneen. Samantien hänen kaverinsa halusi rukousta selän puolesta. Lopputulos jäi toteamatta, koska vaivan huomaa kuulemma vasta 10 minuutin urheilun jälkeen. Samalla alkoi myös sataa vettä ja jouduimme juoksemaan suojaan lähimpään Subwayhin.
Kannatti lähteä! Tämä oli todella ainutlaatuinen kokemus, eikä varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Kun kerran näkee Jumalan toimivan itsensä kautta, sitä haluaa lisää ja lisää.