Aluksi oli jotenkin kankeaa. Kellään ei oikein tuntunut olevan vaivoja tai sitten oli, muttei antanut rukoilla. Jatkettiin kuitenkin ja lopulta alkoi tapahtua. Benjamin ja Toni menivät juttelemaan kolmelle nuorelle; kaksi tyttöä ja yksi poika. Pojalle Benjamin sai tiedon sanan, että hän pelaa jalkapalloa ja kysyi, mikä vamma siitä on tullut. Poika myönsi, että nilkassa on ollut vaivoja. Benjamin sanoi, että se on vasen nilkka ja että se on löystynyt ja muljahtelee joskus käytössä. Poika nyökkäili, että meni oikein. Toni sai luvan rukoilla, että nilkka parantuu. Tuloksen huomaa kuulemma vasta käytössä.
Benjamin selitti heille, että joskus Jumala antaa tiedon sanoja tällä tavalla. He saivat kuulla myös evankeliumin. Toinen tytöistä olikin uskovainen. Sitten tuli puhetta eripituisista jaloista ja molemmilla tämän uskovaisen tytön kavereilla oli eripituiset jalat. Toisella eroa ei ollut paljon. Tässä kohtaa voisi helposti ajatella, että eihän tämä ole sellainen vaiva, jonka puolesta edes kannattaa rukoilla. Kuitenkin rukoiltiin, jonka seurauksena jalka piteni nytkähtäen ja tyttö tunsi liikkeen lonkassaan! Lonkassa taisi mennä jotain paikoilleen! Kyllä Jumala tietää, mistä kohtaa parantumisen tulee tapahtua. Luotetaan Häneen ja rukoillaan vaan rohkeasti kaikissa tilanteissa. Kiitos Jeesus!
Huomasin, että uskovainen tyttö oli todella kosketettu kaikesta tapahtuneesta ja liikuttuneena pyyhki kyyneleitä silmistään. Hänestä oli varmasti hienoa, kun ei-uskovat ystävänsä saivat kokemuksen Jumalasta. Juteltiin vielä hetki ja kerrottiin Pyhän Hengen täyteydestä. Rohkaistiin tyttöä tulemaan joskus mukaan, jos hän haluaa oppia tekemään tätä samaa.
Sitten tavattiin kaksi afrikkalaista miestä Koskipuistossa penkeillä istumassa. Toisella heistä oli polvi kipeä. Toni rukoili miehen puolesta ja polvi parantui välittömästi. Ensin mies katsoi hämmästyneenä kaveriaan ja sitten ampaisi iloisena kunniakierrokselle ja juoksi ympäriinsä ilman kipua! Aivan huikea reaktio! Mies sanoi olevansa kristitty, muttei Suomeen muuttamisen jälkeen ole löytänyt seurakuntayhteyttä, joten suosittelimme hänelle erästä englanninkielistä kokoontumista.
Toinen afrikkalainen sanoi olevansa puoliksi muslimi ja puoliksi kristitty. Hän kertoi olleensa kaksi viikkoa sitten leikkauksessa, jossa molempiin polviin oli laitettu metallia korjaamaan jotain. Hän näytti polvia ja sanoi, että metallin tuntee ihon läpi. Nähtyään kaverinsa polven parantumisen hän tietysti halusi myös itsensä puolesta rukousta.
Benjamin laittoi kädet polville ja käski Jeesuksen nimessä metalleja häviämään ja luuta muodostumaan tilalle. Mies tunsi tärinää tai jotain liikettä polvessa. Mitä ihmettä tässä tapahtuu? Benjamin piti vielä käsiä polvilla hetken aikaa. Sitten hän otti kätensä pois ja pyysi miestä kokeilemaan polviaan. Mies ei enää tuntenut metalleja polvissaan! Hän yritti pitkään löytää niitä, mutta ilman tulosta. Lisäksi hän pystyi nyt menemään täysin kyykkyyn! Aikaisemmin se ei kuulemma ollut mahdollista.
Tätä on vaikea ihmisjärjellä sulattaa, mutta Jumalalle se on pikku juttu sulattaa pari metallia polvesta ja luoda uutta luuta tilalle! Me varmistettiin mieheltä monta kertaa, että ”Oikeestiko sä ensin tunsit ne metallit? Ja nytkö et enää löydä niitä?”
Toni oli muuten tänään ekaa kertaa mukana kaduilla meidän kanssa ja pääsi hyvin vauhtiin. Hän tuli Keski-Suomesta asti oppimaan ihmisten kohtaamista ja sairaiden parantamista. Olipa huippu ilta. Jeesus on paras!